Jaahans, taasen alkaa näyttää uhkaavasti siltä, että liian monta rautaa on tulessa. Viimeisen kuukauden aikana on allekirjoittaneen soittolista päässyt turpoamaan räjähdyspisteeseen, ja blogin draftiloota näyttää päivä päivältä synkeämmältä. Ongelmaksi tässä ilmiössä muodostuu aina se, että kun kuunneltavaa kertyy liikaa, ei mihinkään soittolistalaiseen pääse tutustumaan tarpeeksi perinpohjaisesti. Onkin siis taas aika pienen kevät siivouksen, hyväksi havaittujen mini-arvioiden avulla. Tässäpä lyhyessä esittelyssä kolme kontenderia allekirjoittaneen tämän hetkiseltä soittolistalta, jotka eivät millään mahdu aikatauluihin siinä määrin, että niistä irtoaisi kunnon entryjä. No parempi kai vähä, kuin ei mitään?
Ancst – Ghosts of the Timeless Void
Saksalainen ANCST (aluksi Angst) on ollut olemassa vuodesta 2011, mutta on tässä lyhyehkössä ajassa onnistunut pusertamaan melkoisen ekstensiivisen katalogin. Kuitenkaan kokopitkiä discografiaan ei mahdu kuin yksi ennen tätä, vaan yhtye on keskittänyt voimansa ennekaikkea splitteihin ja ep:ihin. Näitä onkin sitten tuutattu ihmisten ilmoille kunnioitettavat 14 kipaletta. Yhtyeen meininkin on moderni bläkkis, kaikenlaisilla ei äärimetalligenrejen vivahteilla ryyditettynä. Soundillisesti albumi on hyvä kompromissi trve-surinan ja modernimman otteen välillä. Soundi on muheva mutta ilmava, räkäinen mutta erottelukykyinen, ja trve-henkisen ohut, mutta kuitenkin tuhti niistä kohdista joissa sitä kaipaa. Biisimateriaali albumilla on monipuolista, ailahdellen atmosfäärimeinikiä kaikuvasta avarien sointujen ja harmonioiden sahaamisesta aina trashmäiseen jyräävien riffien runttaamiseen. Tämä erilaisten tyylien mukaan soluttaminen tekee albumista kiinnostavan ja kulutusta kestävän kokonaisuuden, jossa löytyy jokaiselle jotain, vauvasta vaariin. Yhtye kirjoittaa kiinnostavia biisejä, joissa riittää upeita kohokohtia ja mukaansatempaavaa tykitystä. Soitto on juuri niin tiukkaa kuin pitää, ja tyylisuuntien mahdollisuuksista otetaan kaikki hyöty ja hyvyys irti. Albumin monipuolisuus ja soiton ja tuotannon korkea laatu takaavat, ettei ainakaan sisällöstä jää kiinni,vaan voisin kuvitella albumin viihtyvän soittimessa tarvittaessa hyvinkin pitkään.
Ammattitaitoinen ja hallittu 3,5 / 5
Crescent – The Order of Amenti
Tässäpä albumi joka aiheuttaa monenlaista pohdintaa dödisfanaatikon pienessä mielessä. Crescent on yhtye joka soittaa teknis-orientoitunutta dödistä, muinainen Egypti teemalla. Kuulostaako tutulta? No sitä minäkin. Ei ole yksi eikä kaksi dödisyhtyettä, jotka ovat tälle tielle lähteneet, ja valitettavasti joutuneet kaikki kohtaamaan saman ongelman, kun tätä stailia dominoi yksi dödis-jättiläinen. Näinollen kaikki jotka tähän ryhtyvät altistavat itsensä vertailulle, ikäänkuin Egyptin historia olisi yhden yhtyeen rekisteröity tavaramerkki. Tällä kertaa kuitenkin asetelma on aavistuksen monimutkaisempi, nimittäin Crescent sattuu tulemaan itse Egyptistä. Näinollen yhtyeellä lienee täysi oikeus tehdä biisejä oman maansa historiasta, ja käyttää oman alueensa tunnusomaisia skaaloja biiseissään, ilman että kukaan voi tulla huutelemaan Nile-plagiointi juttuja. Yhtyeen sointi kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuin monien muiden tätä samaa maailmaa kuvailevien yhtyeiden vastaava. Se kuitenkin saattaa johtua ennenkaikkea käytössä olevien skaalojen leimallisuudesta. Crescent on ollut olemassa jo vuodesta 1999, mutta tämä käsillä oleva pläjäys on vasta yhtyeen toinen kokopitkä. Aikaa ei kuitenkaan olla käytetty kattoon syljeskelyyn, vaan yhtyeen soitto on äärimmäisen tiukkaa ja toimivaa, ja kuulostaakin kokeneen yhtyeen aikaansaanokselta. Soundit ovat hyvät perus dödissoundit, poislukien rummut, jotka ovat melko muoviset. Tuo ei kuitenkaan haittaa kuin virvelirolleissa ja filleissä. Biisit ovat monipuolisia, mukaansatempaavia, polveilevia ja sopivalla tavalla teknisiä. Yhtyeellä on roppakaupalla kovia riffejä, ja se hyödyntää todella upeasti tätä käyttämäänsä Egypti-sointia. Ja miksipä ei käyttäisi, onha kyseinen lähestymistapa näillä kavereilla takuulla paremmin takaraivossa kuin muualta maailmasta ponnistavilla kollegoilla.
Brutaalisteknillinen 4 / 5
CHAOS ECHŒS – Mouvement
Sitten kolmantena, muttei todellakaan vähäisimpänä tämän kolmikon oddball. Ranskalainen instrumentaalihirviö CHAOS ECHŒS palaa tositoimiin toisella kokopitkällään. Yhtyeen tyylisuuntaa on hivenen hankala määritellä, osittain vokalistin puuttumisen takia, osittain yhtyeen ilmaisun monimuotoisuuden johdosta. Bläkkisvire kaikuu kaiken alla, mutta meininki on erittäin psykedeelisellä tavalla pitkin genrerajoja hoippuvaa, dissonoivaa ja shamanistista maalailua. Soundimaailman puolesta Mouvement on melko post-black, ja johonkin tuollaiseen genreen yhtye varmaan genre-autistien mielessä asettuukin. Oli genre mikä hyvänsä, on yhtyeen meininki kiinnostavaa, hypnoottista ja meditatiivista tajunnanvirtaa jostain avaruuden tuntemattomalta laidalta. Albumin tilan tuntu on loistava, ja tuo valtavasti lisää kiinnostavuutta yhtyeen polveilevaan ja atmosfääriä piukassa olevaan ilmaisuun. Albumi ei ole järin pitkä, ja sen hypnoottisuudesta johtuen se myös sujahtaa ohi melkein tuosta vaan. Sitä kuunnellessaan aika ja paikka katoavat, ja kuulija leijailee yhtyeen mukana psykedeeliseen mustanpuhuvaan avaruuteen, jossa kaikuvat mystiset melodiat peittyvät välillä brutaalien purkausten alle, liuetakseen kohta taas outoon harmonian pyörteeseen. Kun astraalikehosi kaipaa irtiottoa, käännä katseesi Ranskaan!
Psykedeelinen 4 / 5
Näinpä taas hiukan helpotti tuo draftilaarin ahdistavuus, mutta valitettavan paljon siellä vieläkin on tavaraa. Näinollen olisikin toivottavaa että palattaisiin astiastolle mahdollisimman nopeasti. Tätä odotellessa, may Bielzepuub have Murphy´s on your soul!
Metalliautisti 