Kun ihan heti alkuvuonna ei ollut näköpiirissä mitään kovin päräyttävää uutuutta, oli siinä mukavasti viikko – kaksi aikaa kuunnella viime vuoden koviksia, vanhoja klassikoita ja tietty tutkimusmatkailla ennenkuulemattomilla territorioilla. Jälkimmäisen parissa tuli vastaan pari tiukkaa helmeä viimeisen parin vuoden ajalta, jotka ovat onnistuneet lentämään metalliautistin herkeämättömän pörinätutkan alla. Niinpä päätin perustaa ihan oman kategorian tälläisille julkaisuille, jotka bongaan häpeällisen myöhään. Tässähän sitä samalla ottaa tietoisen riskin joutua naurunalaiseksi kaikkien musiikkiautistien keskuudessa. Oli miten oli, tässä pikku katsaus pariin pläjäykseen, jotka syystä taikka toisesta ovat menneet allekirjoittaneelta ohi, mutta jotka mielestäni ansaitsevat maininnan taikka kaksi…

 

cover-HD

Eryn Non Dae – Meliora

Ensin käsittelyyn löydöksistä varhaisin, Ranskalaisen Eryn Non Daen 2012 julkaistu Meliora, joka osui jostain netin syövereistä silmään ja siitä päätyi levylautaselle. Yhtyeestä löytyy hiukan nihkeästi tietoa, tai sitten olin vaan itse laiskalla tuulella. Vaikuttaa kuitenkin siltä että tässä on yhtyeen kakkosjulkaisu, joka on mahdollisesti myös viimeisin mitä tämä ranskalaisviisikko on saanut pihalle. Syy miksi albumista luin oli kuitenkin se, että nyt pitkän hiljaiselon jälkeen yhtye on julkaisemassa uutta albumia, josta detaljeja voi lukea tuolta. Yhtyeen tyyli on sekoitus tummaakin tummempaa tunnelmoistia, sekä erilaisia trash ja groovemetal soundeja yhdistettynä dödistyyppisiin äärimetallivaikutteisiin. Samalla ollaan melko post, ja jossain määrin avant, mutta synkkyys ja agressiivisuus ovat kuitenkin kaiken aikaa päälimmäisenä agendalla. Albumilla on runsaasti synkeää ja kaunista fiilistelyä, sekä vastapainona erittäin brutaalia tylytystä. Biisimateriaali on monipuolista ja paikka paikoin jopa progressiivista. Kun yhtye toden teolla heittäytyy ankariin ja eeppisiin riffeihinsä, ollaan hetkittäin todella hiuksia nostattavissa tunnelmissa. Jos diggaa dödiksen jyräävyydestä, bläkkiksen ahdistavasta ilmapiiristä, ja post metallin synkeästä emoilusta, on tämä yhtye juuri sinulle! Ei muuta kuin buutsit jalkaan, kajalit silmään ja levykaupoille!

4 / 5

 

Grey-Heaven-Fall-Black-Wisdom

Grey Heaven Fall – Black Wisdom

Seuraavana aikajanalla lymyää Venäläinen Grey Heaven Fall, jonka toinen kokopitkä tämä vuoden 2015 Black Wisdom on. Tällä kertaa homman nimi on atmosfääribläkkis, joskin mukana on aimo annos dödis fiiliksiä. Soitto ei ole mitään tekniikkakonstailua, vaan meininki on keskitempoista maalailua, jonka tärkeimpänä rakennusaineena ovat avarat soinnut, joita muovaillaan pikkuhiljaa olomuodosta toiseen. Tunnelmat, sekä soundit ovat ilmavia, avaria ja kauniita, ja kokonaisuus on todella fantastisen onnistunut. Yhtye tavoittaa onnistuneesti voimakkaan ahdistuneita ja tuskaisia tunnelmia, juuri niinkuin kunnon bläkkiksen kuuluukin. Samalla yhtyeen sointi on heleää ja haikeaa sekä jättimäisen tunnelmallista, niinkuin kunnon atmosfäärimetallin kuuluukin. Albumin varrelle mahtuu pari pikku juttua, jotka särähtävät allekirjoittaneen korvaan sen verran, että aivan huippupisteille ei päästä, mutta näiden parin lipsahduksen vastapainona on runsain määrin erinomaista tunnelmointia, upeita soundimaailmoja ja loistavaa soittoa. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen pläjäys.

3,5 / 5

 

 

609063

Mallephyr – Assailing the Holy

Kolmas kontenderi julkaisi albuminsa aivan alkuvuodesta 2016, jolloin varmaankin olin niin Ominous Circle – päissäni, että kaikki muut mahdolliset julkaisut meni sivu suun. Harmi että meni, sillä tämä Tsekeistä tuleva debyyttipläjäys on ehdottomasti tutustumisen arvoista tuuttausta.  Ryhmän matsku on tätä vanhaa ja hyväksi havaittua dödiksen ja bläkkiksen hybridiä, ailahdellen laidasta toiseen pitkin albumia ja yksittäisiä biisejä. Soundimaailma on onnistunut, ja sen ilmavuus auttaa sävellykset nextille levelille. Biisit menevät välillä riffi edellä, välillä maalaillaan tunnelmallisempia sävyjä laajoja ja hitaita sointuja hyväksi käyttäen. Vauhti ei ole mitään erityisen päätähuimaavaa, eikä mitään tekniikkapröystäilyä ole tuupattu albumille ollenkaan, vaan yhtye luottaa lujasti kekseliäiden ja kiinnostavien sävellystensä voimaan. Mitään uutta ja mullistavaa ei olla yritetty, vaan vanhaa tuttua ja turvallista puristetaan ammattitaidolla. Tasapainoinen ja hieno kokonaisuus, jonka kuuntelee huomaamattaan uudelleen ja uudelleen.

3,5 / 5

Advertisements