a2760438181_10

 

Eipä ollutkaan 2017 tarjonta vielä paketissa, vaikka vuosi lähestyy kovaa vauhtia loppuaan. Fantastista rosteria värkkäävä Italialainen I, Voidhanger records lykkää nimittäin joulun alle vielä kaksi erinomaista pläjäystä metalliautistien kuusen alustaa turvottamaan. Kyseinen firma alkaa olla yksi euroopan takuuvarmimmista doupin shitin pukkaajista, ja on synonyymi eklektiselle taidemetallille. Millainen joulualbumi sitten on tullut Italian oman pojan, Gabriele Gramaglian kynästä? Autisti to investigate!

The Clearing Path on toinen Gramaglian sooloprojekteista, jonka toinen kokopitkä on tässä käsillä. Herran toinen projekti, Summit vaikuttaisi vuorottelevan tämän kanssa niin, että joka toinen vuosi ulos putkahtaa TCP albumi, ja toisena Summit. Ja tämähän ei haittaa ollenkaan, siinä määrin kiinnostavaa sanottavaa herralla on. Näistä kahdesta projektista tämä on enemmän bläkkisvetoinen, toisen ollessa enemmän proge. Ja mitä tulee bläkkikseen, on The Clearing Path tukevasti atmosfääri-osastolla. Mikäpä on toisaalta ollessa, kun päättyvä vuosi on ollut eriomainen myös tunnelmointibläkkiksen osalta.

Albumi koostuu vain neljästä biisistä, kuten nämä tunnelmointipläjäykset tavallisesti, mutta toisin kuin yleensä, kipaleet eivät ole mitään ylettömiä mammutteja, vaan kohtuullisen maltillisia kestoltaan. Ainoastaan viimeinen biisi ylittää 10 minuutin rajapyykin. Näinollen albumin kesto ei ole kovin pitkä, ja se onkin hiukan ehkä borderline ep. Soundimaailma on erittäin onnistunut, ja jopa sooloprojektien perinteinen akilleen kantapää, rummut, on saatu kohtuullisen hyvin jiiriin. Soundit tarjoilevat erittäin avaraa ja tilavaa atmosfääriä, suunnattoman laajoilla kitaroilla, joihin sekoittuu erilaisia äänimattoja ja tunnelmatuuttauksia niin, että kuulijalla ei ole jatkuvasti ihan kovin tarkkaa kuvaa siitä mikä instrumentti mitäkin ääniä albumin maisemassa tuottaa. Tämä ei kuitenkaan ole minkäänlainen ongelma, koska se tunnelma on kaikki kaikessa, ei niinkään se, mikä siitä teknisesti on vastuussa.

Kappaleet ovat eteerisiä mattoja, jotka vellovat pitkin avaraa maisemaa, luoden ja tarjoillen aaltoilevia tunnelmia, jotka ailahtelevat ahdistavan, toiveikkaan, heleän ja haikean mailla. Kitarat ajoittain jyrääväät synkeää riffiä, vain purkautuakseen heleiksi melodioiksi ja kohta sekoittuen taas taustalla vellovaan äänimattoon. Vokaalit ovat pääasiassa perus bläkkisraspia, mutta siellä täällä seesteinen kliinien vokaalien kööri kontribuuttaa avaraan kokonaistunnelmaan. Kuitenkaan ei voi sanoa että albumilla varsinaisesti kuultaisiin kliinejä vokaaleja, vaan kyse on enemmänkin siitä samasta atmosfääristä, jota tuottavat erilaiset syntsat ja äänimatot jotka albumin taustalla vaikuttavat. Kitarasoundi on kuitenkin niin onnistunut, että missään kohtaa ei tule fiilis että soittimessa on joku Jarren nuoruusvuosien angstialbumi, vaan kitaroiden soundillinen loistavuus pitää kaikenlaiset syntsailut kurisssa, ja ne pysyvät selkeästi paikallaan tunnelman taustavaikuttajina. Kitarat ovat jopa niin onnistuneet, että välttämättä nämä elektroniset mausteet eivät kuulu biiseissä ollenkaan, ellei niitä ala erikseen etsimään, vaan ne sekoittuvat kitaroiden mittavaan ja avaraan soundiin kuin huomaamatta. Biisit eivät sisällä konstailua, kikkailua tai sooloilua, vaan kauniit melodia ja haikeat tunnelmat ovat kaikki kaikessa. Tunnelma on todella mukaansatempaava, ja näin ollen albumi hujahtaa loppuunsa aivan kuin varkain, ja tuntuu huomattavasti kestoaan lyhyemmältä.

Vaikka 2017 on nähnyt todella fantastisia tunnelmabläkkisalbumeita, saapuu The Clearing Path vielä näin kalkkiviivoilla kyseistä pakkaa sekoittamaan, ollen ehdottomasti yksi päättyvän vuoden kauneimmista, kiinnostavimmista ja upottavimmista tunnelmointipläjäyksistä. Oikeastaan allekirjoittaneelle albumissa on vain yksi ainoa puute, ja se on albumin vaatimaton kesto. Olisin voinut ottaa mukaan vielä yhden tai kaksi yhtä kovaa raitaa, mutta eipä tämäkään tietenkään mikään varsinainen vika albumissa ole, enemmänkin kyse on preferenssiasioista. Ja kuten mainittu, I, Voidhanger julkaisi samalla päivällä, 8.12. myös toisen loistavan albumin, josta lisää vielä myöhemmin, joten joulu on pelastettu huolimatta tämä lätyn lyhyydestä.

Tue Italilaista invaasiota, ja hemmotele itseäsi ja perhettäsi joulun kunniaksi hankkimalla Watershed Between Firmament And The Realm of Hyperborea tuolta!

4,5 / 5

Advertisements