Vuosi lähenee kovaa vauhtia loppuaan, mutta huomionarvoisia julkaisuja tipahtelee autistin soittolistalle edelleen suht tasaisena virtana. Edelleen kaikenmaailman keskittymisongelmat ovat sen verran framilla allekirjoittaneen elämässä, että kunnon läpileikkaukset albumeista eivät vaan ota irrotakseen, joten räväytetään tästä taas tälläisiä lyhyempiä arvioita muutamista julkaisuista, joissa on mielestäni jotain mainitsemisen arvoista. Ellei mitään suurta yllätystä vielä mahdu tähän joulukuuhun, alan varmaan pikkuhiljaa pohdiskelemaan vuoden top-listoja. Siinä riittää nimittäin pohdiskeltavaa päättyvän vuoden monumentaalisesta tarjonnasta johtuen… Tämähän ei tietenkään ole huono asia millään muotoa!

 

Siberian Hell Sounds / Convulsing – Split

a3088484732_10

Australialainen yhden miehen bläkkisprojekti Convulsingin viime vuotinen debyytti Errata oli sen verran hieno pläjäys, että kiinnostus tämän splitin suhteen oli taattu, vaikka toinen artisti julkaisulla ei ollutkaan entuudestaan tuttu. Tässä käsillä olevalla julkaisulla molemmat artistit tarjoilevat vain yhden kipaleen, mutta koska molempien kesto huitelee 20 minuutin paremmalla puolella, voidaan puhua kokopitkästä. Siberian Hell Sounds ei ollut allekirjoittaneelle entuudestaan tuttu, mutta ilokseni voin ilmoittaa että yhtyeet kuulostavat hyvin samankaltaisilta, eli tässä tapauksessa erinomaisilta. Molempien vedot ovat konstikasta ja kieroutunutta post-dödistä risaisilla ja sympaattisilla soundeilla kuorrutettuna. Soitto on toimivaa, ja kappaleet vastaavat polveilevuudessaan ja konstikkuudessaan useampaa erillistä biisiä. Biisit ovat kerrostuneita ja kiinnostavia trippejä Australian pimeälle puolelle, ja sen julkaisee vakuuttavaa rosteria kasaava maan oma Art As Catharsis Records.

4 / 5

 

Ayat – Carry On, Carrion!

a2448385605_10

Ayat on Libanonilainen, oman ilmoituksensa mukaan maailman vihaisinta bläkkistä tuuttaava ryhmä, josta ei tahdo löytyä oikein mitään faktaa internetistä. Merkitystä ei kuitenkaan ole faktoilla, eikä sillä ettei Carry On, Carrion! sisällä oikeastaan edes bläkkistä. Merkityksellistä on se, että nyt ilmestyessään tämä äärimmäisen poliittinen ja agressiivinen räjähdys on erittäin ajankohtainen. Albumi on superkiukkuista Israel-vihaa pursuava isku vasten kasvoja, joka tekee vaikutuksen raivollaan ja intensiteetillään. Soundimaailmaltaan ja tuotannoltaan albumi ei tarjoa mitään kovin kummoista sisältöä mutta sillä ei tässä tapauksessa ole väliä, vaan niitä puutteita kompensoidaan hämmästyttävällä raivolla. Raivokas hc-räiskintä pursuaa lähi-itä vaikutteita ja sämplejä, ja kaikki nämä toimivat hämmästyttävän hyvin palvellessaan albumin väkivaltaista kokonaistunnelmaa. Tätä on jokaisen moraalinen velvollisuus tukea. Parhaiten sen voi tehdä ostamalla oman kipaleensa tuolta!

4 / 5

 

Neocaesar – 0.465972222222

Neocaesar-11.11

Hollantilaisen Neocaesarin typerästi nimetty debyyttipläjäys osui silmääni erään progeblogin vuoden lopun top-listalla. Sekä yhtyeen että albumin nimet kuulostivat siltä että albumi olisi pomminvarmaa skeidaa, mutta onneksi en antanut ennakkoluuloille valtaa, vaan tsekkasin lätyn läpi. Yhtye tuuttaa hyvin perinteisen tyylistä dödistä hienoisella tech-vivahteella. Soundimaailma on totaalisen epäonnistuneita rumpuja lukuunottamatta kohtuullisessa jiirissä. Kuitenkin se mitä soundeissa sössitään, otetaan riffeissä takaisin korkojen kera. Albumi pursuaa tiukkaakin tiukempaa tykkiä groovea, joka pysyy pienin nyanssein sen verran kiinnostavana että albumin pariin palaa uudelleen ihan huomaamattaan. Pyörää ei olla yritetty keksiä uudelleen, vaan sillä ajellaan reteesti luu ulkona. Soitto on tiukkaa ja kovaa jyräämistä piisaa yllin kyllin lähes albumin koko mitalle.

3,5 / 5

 

Aosoth – The Inside Scriptures
aosoth Pitkän linjan Ranskalainen bläkkisporukka Aosoth täräyttää joulun kuumille levymarkkinoille ties kuinka monennellaan. Edellisestä kokopitkästä on vierähtänyt jo useampi vuosi, mutta välille on pukkailtu muutamia splittejä joten pelkästään tämän kimpussa ei ole vuodet vierineet. The Inside Scriptures on melko läpikotaisin trve meininkiä, mutta tuon meiningin pahimmat soundilliset karikot on onnistuttu väistelemään, ja uutukainen kuulostaa erittäin hyvältä. Soundi on juuri oikealla tavalla likainen ja rikkinäinen, mutta samalla miellyttävästi ilmava ja erottelukykyinen. Biisimateriaali on avaraa ja tunnelmallista aaltoilua, jota kirittää raivokas blästäys eteenpäin talviseen yöhön. Tänä vuonna on ilmestynyt jo useampi erittäin korkeatasoinen atmosfääribläkkisjulkaisu junioriosaston toimesta. Kuitenkin vielä vuoden loppuun Pariisin old-school ukkelit näyttävät että myös konkareilta löytyy vielä sitä mitä vaaditaan pysyä genren kehityksen rattaissa.

3,5 / 5

Advertisements