Jatketaanpas sitten tätä settiä muutamalla bläkkispläjäyksellä. Viimevuoden julkaisuja pohtiessani havaitsin että bläkkislätyistä huomattavasti useampi jäi mieleen verrattuna vastaavaan dödistarjontaan. Ne albumit jotka jäivät mieleen, ovatkin sitten pysyneet melko hyvin soittimessa joten niistä lienee aiheellista kirjoittaa jokunen sana. Kovia julkaisuja on kuitenkin sen verran tuhti määrä, että tämä täytynee jakaa kahteen osaan, ettei tule kerralla liian päätä ällistävä tujaus.

0008801666_10

 

Ash Borer – The Irrepassable Gate

Aivan vuoden lopussa Oregonin Ash Borer täräytti ilmoille kolmannen kokopitkänsä, johon rakastuin välittömästi. Yhtyeen musiikki on kaunista tunnelmabläkkistä, jossa kappaleita ja tunnelmia rakennellaan pitkään ja hartaasti. Soundipolitiikka on tyyliin erinomaisesti onnistunut, ilmava ja täynnä tilaa ja avaruutta. Kappaleet noudattelevat pääosin melko perinteisiä bläkkiskaavoja, mutta yhtyeen sävellykset ovat huomattavasti kiinostavampia ja kauniimpia kuin valtaosan kilpailijoista. Yhtye maalailee laajoja sekä maailmaa syleileviä sointuja ja harmonioita, joiden seassa leijuu utuisia melodioita. Välillä seeteinen sointumatto tiivistyy tukeviksi riffeiksi, jotka kuitenkin nopeasti puretaan osiin, ja liuotetaan atmosfääriin. Musiikki on unenomaista ja haikeaa, ja saa kuulijan mielikuvituksen laukkaamaan samalla kun se kaappaa mukaan tunnelmaansa. The Irrepassable Gate oli yksi vuoden 2016 kauneimpia albumeita, ja on palannut soittimeen uudelleen ja uudelleen. Jos tämä meni ohi, kannattaa asiaan järjestää muutos ensitilassa.

4/5

abbathcoverart

 

Abbath – Abbath

Abbath on osa sitä pahamaineisinta bläkkis skeneä, Norjalaisen bläkkiksen huippuvuosilta. Silloin Immortalin riveissä vaikuttanut mies kunnostautui soittamaan suunnileen kaikkia instrumentteja yhtyeen julkaisuilla. Kun tämän kaltainen artisti lähtee soolouralle, on kiinnostus taattu. Miehen omaa nimeä kantava debyyttikokopitkä tuli ulos pari kuukautta debyyttisinkun perään, aivan alkuvuodesta, joten metallivuosi 2016 sai räjähtävän lähdön Abbathin johdolla. Tällä kertaa mies ei ole yksin pappia kyydittämässä helvettiin, vaan albumilta löytyy kova kokoelma soittajia bläkkis- sekä dödispiireistä. Norjalainen bläkkis kalskahtaa ajatuksena helposti trve bläkkikseltä, konseptilta joka karkoittaa autistin välittömästi paikalta. Abbath ei kuitenkaan ole siellä päinkään, vaan albumin soundit, tuotanto sekä biisimateriaali on modernia ja innovatiivista. Albumi on riehakas, ja humoristinen katsaus erilaisten tyylien maailmaan. Abbath kirjoittaa todella hyviä biisejä, jotka ovat samaan aikaan riehakkaita sekä moniulotteisia. Albumi on kestänyt erittäin hyvin aikaa, ja saa edelleen hymyn huulille ja nyrkin ilmaan kerta toisensa jälkeen. Lyhyestä iästään huolimatta yhtyeen soitto kuulostaa todella tykiltä, ja soitosta löytyy monia koukkuja ja pikku detaljeja, joita on kutkuttavaa bongailla sieltä täältä albumin edetessä. Tämä albumi lienee maailman ensimmäinen hyvän tuulen bläkkisalbumi. Allekirjoittaneelle ei ainakaan ole vastaavaa tullut aiemmin vastaan.

4/5

a1459108403_5

Cobalt – Slow Forever

Ameriikan Coloradosta tuleva kahden miehen Cobalt tempaisi 2016 pihalle neljännen kokopitkänsä. Yhtyeen edellisestä julkaisusta oli vierähtänyt 7 vuotta, joten albumin nimi ainakin on kohdallaan. Kohdallaan se on myös albumin musiikin suhteen. Joku voisi argumentoida ettei albumi ole bläkkistä ollenkaan, ja totta onkin että biiseistä puuttuu kokonaan monet bläkkiksen tunnuspiirteistä. Tunnelma kuitenkin sanoo muuta, ja biisit ovat ehdottomasti bläkkistä doom ja stoner vivahteilla. Senpä takia, mikäli allekirjoittaneen pitäisi nimetä albumin tyyli, sanoisin että kyseessä on stoner-bläkkis. Pitkän ja ilmeisen hitaan tekoprosessin ansiota todennäköisesti on, että albumi on valtava köntti. Tupla-albumin 12 biisiä levittäytyvät metallialbumiksi hillittömään tunti 23 minuutin mittaan. Kappaleet ovat pitkiä, ja kuten nimestä käy ilmi, hitaita. Blast beateista taikka hirmu tempoista ei ole tietoakaan, vaan yhtye pysyy tyylille uskollisena, ja maalaa pikkuhiljaa aukeavia tunnelmia joihin uppoutumalla albumin tyylin perusteet tuntuvat johdonmukaisilta. Vuoden ehdottomasti kovin stoner-bläkkisjulkaisu on tässä.

3,5/5

a1328218776_10

 

Blut Aus Nord – Codex Obscura Nomina

Ranskalainen avant-garde bläkkis posse Blut Aus Nord on tehnyt todella mittavan uran, ja Codex Obscura Nomina onkin yhtyeen 20. julkaisu. Varsinaisesta kokopitkästä ei voitane tässä yhteydessä puhua, sillä kyseessä on splitti-albumi joita yhtye on harrastanut melko runsaasti aiemminkin. Tämän splitin toinen artisti on yhdysvaltalainen Ævangelist, jolta julkaisulta löytyy yksi biisi, joka tosin on yhtä pitkä kuin albumilla olevat ranskalaisten 4 kappaletta. Blut Aus Nordin musiikki on äärimmäisen tunnelmallista ja bläkkikseksi meditatiivista ja rauhoittavaa. Avantgarde vaikutteita on runsaasti, ja genrejen rajat hämärtyvät yhtenään. Vaikka kysessä ei varsinainen kokopitkä olekaan, on kyseinen splitti tutustumisen arvoinen, jo ihan pelkästään sen vuoksi, että yhtye julkaisee uutta sitten edellisen, vuoden 2014 albuminsa.

3,5/5

Tässä nyt pahimpaan hätään bläkkistä. Palajan astiastolle muutaman muun kovan viimevuotisen merkeissä.

Advertisements