a0154562826_10

Jaaha, se tapahtuu taas, metalliautistin unelma/painajainen, riippuen katsantokannasta. Kävin koko viikon itseni kanssa henkistä karhunpainia siitä, mistä albumista seuraavaksi kirjoittaisin. Viime vuoden huipuista, vai tämän vuoden kovista uutuuksista? Molempia kun riittää ihmeteltäväksi roppakaupalla, ja kaikista pitäisi päästä pauhaamaan välittömästi. Näitä pohtiessani pasmat menevät kuitenkin kertalaakista sekaisin, kun takavasemmalta, Liettuan pirskahtelevasta metalliskenestä tärykalvoille tärähtää Au-Dessus ensimmäisellä täyspitkällään. Olin kuullut pari sinkkua End of Chapterilta aiemmin ja odottelinkin sitä innoissani. Etukäteen oli kuitenkin hiukan haastavaa muodostaa kovinkaan tarkkaa mielipidettä, kyseessä kun kuitenkin oli itselleni tuntematon yhtye ja myös tuntematon metallimaa. Ällistys olikin mittava, kun pääsin ilmestymisyönä ensimmäisen kerran pyöräyttämään albumin kokonaan ympäri. Ensi kosketuksesta albumi onkin viihtynyt soittimessa tauotta ja syystä.

Heti alkuun Au-Dessus tekee selväksi mikä on homman nimi. Tunnelmallinen, eeppinen bläkkis on Vilnalaisten valinta. Välittömästä tulee myös selväksi yhtyeen ja albumin fantastinen saundi ja tuotanto. Albumi potkaistaan käyntiin biisillä VI. Biisit on numeroitu pikkunokkelasti kutosesta eteenpäin, kun taas debyytti ep:llä lähdettiin ykkösestä vitoseen. Mielenkiinnolla odottelen mitä tapahtuu, mikäli yhtyeelle tulee pitkä ura ja paljon albumeja? Kirjoitanko kymmenen vuoden päästä blogiini Au-Dessuksen uudesta singlestä XXXXVIII?

Avausraidalla esitellään heti yhtyeen vahvuudet, fantastinen biisinkirjoitustaito, loistavat saundit, eeppiset riffit ja kauniit viipyilevät melodiat. Avausraidalla kuullaan myös kliinejä vokaaleja, jotka luojan kiitos ovat avausraidalla vain yhtyeen biisien tunnelmia alleviivaamassa. Loppualbumilla tuota heikkojen harrastusta ei enää viljellä, vaan tokasta raidasta eteenpäin huutolaulu ottaa vallan. Ja hyvä niin, allekirjoittanut harvoin tykkää kliineistä lauluista ja jos niitä on, on perustelujen parempi olla tukevasti kunnossa. Riffit ja niiden päällä leijuvat melodiat ovat todella vahvoja sekä kauniita ja niitä esitellään ja kehitellään kärsivällisesti niin, että on mahdollista saavuttaa eeppisyyden korkein aste, eli 97ϖ.

Toisella biisillä (yllätys yllätys VII) jatketaan samalla vahvalla linjalla ja oikeastaan samaa voi sanoa koko loppualbumista. Biisimateriaali on vahvaa, ja monilta osin suorastaan niskakarvoja nostattavan kaunista. Yhtyeen riffit ovat todella tarttuvia, tukevia ja loppuun saakka harkittuja ja hiottuja. Niiden päällä leijuvat eteeriset melodiat ovat unenomaisia ja superkauniita. Musiikki on kiehtovan tarttuvaa, ja albumi rakentuu johdonmukaisesti eteenpäin läpi koko kestonsa. Biisimateriaalin puolesta albumilla ei ole yhtään heikkoa esitystä, eikä yksikään kappale ole väärässä kohdassa. Albumin kiinnostavuus, kauneus ja eeppisyys ovat läsnä avausminuuteista aivan albumin loppuhuipennukseen saakka ja yhtye onnistuu pitämään ulosantinsa tiukkana läpi koko lätyn. Tämä on vahva testamentti yhtyeen loistavasta biisinkirjoitustaidosta ja tyylitajusta. Albumilla ei sorruta missään vaiheessa minkäänlaiseen sooloiluun tai kikkailuun, vaan yhtye soittaa vahvasti yhdessä, suurempaa tarkoitusta palvellen. Mielenkiinnolla jään odottamaan tuota singleä XXXXVIII, koska Liettuasta on näköjään lupa odottaa suuria asioita!

Lithuania: 4,5 points.

 

Advertisements